Miten tämä voi olla niin vaikeaa?

Eilinen rata ei ollut sellainen, missä olisi pitänyt tulla niin paljon hylkyjä kuin siinä tuli, mutta niinhän sitä mekin hylyn teimme (tämäkö muka uutinen, no ei tosiaankaan, pikemminkin alkaa olla jo perinteistä). Tuomarina Anders Virtanen. Alussa oli suora, jonka jälkeen alkoi kolmen hypyn ja putken avulla kääntämistä. Tästä selvittiin ihan hyvin. Oikeastaan loistavasti vaikka valssejakin jouduin tekemään useamman. No sitten putkelta tultiin hypyn kautta putkelle (putken suu koiran näkökulmasta pimennossa) ja minulla jäi haltuunottokäsky pois ja näin Nucca ei nähnyt sitä putken suuta mihin olisi pitänyt mennä vaan juoksi putkensuun ohi toiseen päähän putkea ja sieltä sitten hurahti putkeen. No, putkeen meni joka tapauksessa niin kuin mamma huutaa:-)

Kaiken kaikkiaan ratatyöskentely oli jälleen Nucalla vauhdikasta ja etenevää, että ei tässä huolissaan tarvi olla. Harkoissa menee hyvin ja rennosti, saman tunnelman kun saisi siirrettyä kisaratoihin. Uskon, että jossain vaiheessa osaset napsahtaa kohdalleen ja tulostakin alkaa tulemaan. Ja kisoja on pakko käydä, jotta saisi tätä omaa jännittämistä vähenemään:-)

Harjoittelut jatkukoon!

Ensi viikon tiistaina Oulun Koirakerho järjestää epäviralliset agilitykisat ja niistä saadulla tuotolla tuetaan minun ja Nucan Hollantiin suuntautuvaa ParAgilityn MM-kisamatkaa!! Todella huomaavaista!