Oulu - Pateniemen kenttä, KAS, 28. - 29.4.2007
Olosuhteet: lauantaina aurinkoinen sää, kenttä märkä hiekkakenttä. Sunnuntaina aurinkoinen, tosi kova tuuli, niin että esteet kaatuili.
Siitä on nyt sitten tasan vuosi, kun siirryimme Nucan kanssa kolmosiin. Samaisen seuran järjestämissä, samaisella kentällä ja samalla lailla rapakoita täynnä olevalla kentällä olleessa kisassa nousu tapahtui. Mutta se siitä menneiden muistelemisesta vaikka mielelläni sitä hetkeä muistelisikin.
Tuomarina näissä (siis näissä mitkä nyt käytiin ei vuoden takaisissa) oli Minna Räsänen. Aivan uusi tuomarituttavuus minulle.
Menkäämme lauantain tuloksiin:
Agilityrata:
Hoh-hoijaa, sitä miettii, että jos ohjaajalla on lättänä fiilis, niin kannattaisko startata ollenkaan. En tiedä mistä syystä en saanut tunnelmaa nostettua itselleni kunnolla tsempin puolelle. Tutustuin kyllä rataan huolella ja rataprofiili oli kiva. Ei mitään väkisin vääntämistä. Alussa oli pujotteluun vienti sellainen missä moni ohjaaja näytti miettivän ratkaisua toteutukseen. Itse päätin ottaa riskin ja viedä Nucan pienestä välistä puolivalssilla (vai oliko siinä osa sylikääntöä). Onnistuimme tässä loistavasti. Totta, siis alku lähti loistavasti. 10 esimmäistä estettä meni siten kuin olin suunnitellutkin. Sitten tein mokan ja oletin, että Nucca hakee takaahypyn, mutta eipä mennytkään, joten tuli kielto. Siinä sitten sitä sutturoitiin yhdessä ja täpärästi pelastin väärän radan tekemisen. Nooh, matka jatkui Aalle. Mutta Aan jälkeinen hyppy menikin kielloksi. Neiti-törröhuuli vetäisi jälleen "en mene" -ilmeen naamalleen ja seisoa tökötti hypyn takana vaikka minä mitä tein. Lopulta heilautin kättä ja sanoin "pallo", niin tulihan liikettä niveliin. Sitten taas matka jatkui hyvällä vauhdilla. Puomilla sanoin liian aikaisin kontaktiodotuskäskyn ja jouduin palaamaan vaikka kuinka kaukaa viemään Nucan kontaktille (tulipahan nähtyä, että kontaktikäsky toimiii, jos ajoitus on oikea - en kyllä tosiasiassa ole sitä epäillytkään). Siinä minulla sitten lässähti jotenkin oma toiminta ja muutaman jäljellä olevan esteen ohjasin huolimattomasti, joten yksi hyppy jäi tekemättä. Loppupelissä siis hylkäys. Mutta sen ei ole väliä, sillä ratatyöskentely oli aivan liian hakusessa tuloksen saantiin ja kun tarkoitus olisi kuitenkin alkaa saamaan hyviäkin tuloksia silloin kun tulos tulee.
Radan jälkeen alkoikin pohdinta muutaman seurakaverin kanssa (jotka siis tietävät millaiseen työskentelyyn pystymme Nuupen kanssa) siitä, että jätänkö hyppyradan väliin. Lopulta päädyimme siihen, että yritän saada itselleni tsempin päälle ja teen hyppyradan rennosti, mutta kunnon käskytyksillä ja riskillä.
Hyppyrata:
Tiukkaa vääntöä, kääntöä, ahtaita vientejä. Aah, mutta jostain minulle tuli sellainen fiilis, että hitsi, nyt kyllä mennään. Ja niin sitä mentiinkin turhia jarruttamatta. Oishan sitä yhdelle putkelle voinut tietenkin ohjatakin kunnolla, mutta kun kaikkeen ei kykene. Siispä huolimattomuus kostautui ja Nucca pinkaisi putkeen väärästä päästä. En antanut sen haitata matkantekoa vaan suoritimme radan ilman tuota mokaa virheettömästi ja hyvällä vauhdilla. Tuloshan oli hylky, mutta fiilis oli hyvä. Nyt teimme Nucan kanssa yhdessä töitä.
Sunnuntaina lähdin kisapaikalle tosi hyvissä fiiliksissä. Nyt oli oikein sellainen olo, että nyt mennään eikä meinata.
Agilityrata:
Alussa oli hyppy ja puomi. Jätin Nucan hypyn taakse ja menin puomin laskuosuudelle itse. Onnistui upeasti molemmat kontaktit. Sitten tulikin vaikeampi kohta, jonka selvitimme ilman virheitä ja ilman ylimääräisiä ajankäyttöjä. Kohta missä koira näki hypyn (jonne ei menty) putkesta ulos tullessaan koitui meidän hylkäykseksi. Nucca ampaisi siis selkäni takaa tuolle väärälle hypylle. Jälleen sain kuitenkin koottua itseni niin, että en antanut hylyn häiritä vaan jatkoimme matkaa ja loppurata sujuikin ilman virheitä ja olisittepa nähneet sen 3 hypyn loppusuoran. Se oli aikas loistava:-) Olin minä ylpeä tiitterästä "neiti näppärästä".
Agilityrata:
Rataprofiili oli todella vauhdikas ja nopea. Tutustuin huolella rataan ja fiilis oli hyvä. Nucca eteni hyvällä vauhdilla ja jos kokonaisuutena suoritustamme mietitään, niin alussa kun tultiin suoralta putkelta renkaalle niin valssasin renkaan jälkeen ja näin Nupen vauhti hidastui huomattavasti ja toinen kohta missä aikaa paloi, oli kepeiltä lähdettäessä en ottanut Nuccaa haltuun vaan olipas täpärällä, että neiti ehtii suorittaa väärän esteen (ei ollut törröhuuli -ilmeestä tietoakaan). Onneksi kerrankin olin ajantasalla ja sain käännettyä Nucan sinne minne pitikin. Uskokaa tai älkää, maalissa olimme tehneet virheettömän radan ja ihanneaika alitettiin -2.44 sekuntia. Jes, jes, jes! (vaikka emme tähtääkään tänä vuonna SM-kisoihin, niin tämä oli sitten 5. nolla niitä ajatellen). Sijoituskin oli 4 / 14.
Yhteenvetona todettakoon, että olen niin ylpeä myös itsestäni, sillä tänä viikonloppuna sain tehtyä radat turhia varmistelematta ja riskejä ottaen. Vaikka saldona oli 3 hylkäystä, niin sain todistusta sille, että kun palaset loksahtaa kohdilleen (lue: ohjaaja on ajantasalla), niin tulos voi olla upea. Varsinkin lauantain hyppärillä ja sunnuntain eka radalla oli hylyistä huolimatta hyviä osioita ja ratasuunnitelmia ja -toteutuksia. Ja Nuccaa on oikeesti ihana ohjata silloin, kun se on menopäällä
Jälleen on myös kiitoksen paikka kommentaattoreille, videokuvaajille sekä Kaisalle kyydistä.
Olosuhteet: lauantaina aurinkoinen sää, kenttä märkä hiekkakenttä. Sunnuntaina aurinkoinen, tosi kova tuuli, niin että esteet kaatuili.
Siitä on nyt sitten tasan vuosi, kun siirryimme Nucan kanssa kolmosiin. Samaisen seuran järjestämissä, samaisella kentällä ja samalla lailla rapakoita täynnä olevalla kentällä olleessa kisassa nousu tapahtui. Mutta se siitä menneiden muistelemisesta vaikka mielelläni sitä hetkeä muistelisikin.
Tuomarina näissä (siis näissä mitkä nyt käytiin ei vuoden takaisissa) oli Minna Räsänen. Aivan uusi tuomarituttavuus minulle.
Menkäämme lauantain tuloksiin:
Agilityrata:
Hoh-hoijaa, sitä miettii, että jos ohjaajalla on lättänä fiilis, niin kannattaisko startata ollenkaan. En tiedä mistä syystä en saanut tunnelmaa nostettua itselleni kunnolla tsempin puolelle. Tutustuin kyllä rataan huolella ja rataprofiili oli kiva. Ei mitään väkisin vääntämistä. Alussa oli pujotteluun vienti sellainen missä moni ohjaaja näytti miettivän ratkaisua toteutukseen. Itse päätin ottaa riskin ja viedä Nucan pienestä välistä puolivalssilla (vai oliko siinä osa sylikääntöä). Onnistuimme tässä loistavasti. Totta, siis alku lähti loistavasti. 10 esimmäistä estettä meni siten kuin olin suunnitellutkin. Sitten tein mokan ja oletin, että Nucca hakee takaahypyn, mutta eipä mennytkään, joten tuli kielto. Siinä sitten sitä sutturoitiin yhdessä ja täpärästi pelastin väärän radan tekemisen. Nooh, matka jatkui Aalle. Mutta Aan jälkeinen hyppy menikin kielloksi. Neiti-törröhuuli vetäisi jälleen "en mene" -ilmeen naamalleen ja seisoa tökötti hypyn takana vaikka minä mitä tein. Lopulta heilautin kättä ja sanoin "pallo", niin tulihan liikettä niveliin. Sitten taas matka jatkui hyvällä vauhdilla. Puomilla sanoin liian aikaisin kontaktiodotuskäskyn ja jouduin palaamaan vaikka kuinka kaukaa viemään Nucan kontaktille (tulipahan nähtyä, että kontaktikäsky toimiii, jos ajoitus on oikea - en kyllä tosiasiassa ole sitä epäillytkään). Siinä minulla sitten lässähti jotenkin oma toiminta ja muutaman jäljellä olevan esteen ohjasin huolimattomasti, joten yksi hyppy jäi tekemättä. Loppupelissä siis hylkäys. Mutta sen ei ole väliä, sillä ratatyöskentely oli aivan liian hakusessa tuloksen saantiin ja kun tarkoitus olisi kuitenkin alkaa saamaan hyviäkin tuloksia silloin kun tulos tulee.
Radan jälkeen alkoikin pohdinta muutaman seurakaverin kanssa (jotka siis tietävät millaiseen työskentelyyn pystymme Nuupen kanssa) siitä, että jätänkö hyppyradan väliin. Lopulta päädyimme siihen, että yritän saada itselleni tsempin päälle ja teen hyppyradan rennosti, mutta kunnon käskytyksillä ja riskillä.
Hyppyrata:
Tiukkaa vääntöä, kääntöä, ahtaita vientejä. Aah, mutta jostain minulle tuli sellainen fiilis, että hitsi, nyt kyllä mennään. Ja niin sitä mentiinkin turhia jarruttamatta. Oishan sitä yhdelle putkelle voinut tietenkin ohjatakin kunnolla, mutta kun kaikkeen ei kykene. Siispä huolimattomuus kostautui ja Nucca pinkaisi putkeen väärästä päästä. En antanut sen haitata matkantekoa vaan suoritimme radan ilman tuota mokaa virheettömästi ja hyvällä vauhdilla. Tuloshan oli hylky, mutta fiilis oli hyvä. Nyt teimme Nucan kanssa yhdessä töitä.
Sunnuntaina lähdin kisapaikalle tosi hyvissä fiiliksissä. Nyt oli oikein sellainen olo, että nyt mennään eikä meinata.
Agilityrata:
Alussa oli hyppy ja puomi. Jätin Nucan hypyn taakse ja menin puomin laskuosuudelle itse. Onnistui upeasti molemmat kontaktit. Sitten tulikin vaikeampi kohta, jonka selvitimme ilman virheitä ja ilman ylimääräisiä ajankäyttöjä. Kohta missä koira näki hypyn (jonne ei menty) putkesta ulos tullessaan koitui meidän hylkäykseksi. Nucca ampaisi siis selkäni takaa tuolle väärälle hypylle. Jälleen sain kuitenkin koottua itseni niin, että en antanut hylyn häiritä vaan jatkoimme matkaa ja loppurata sujuikin ilman virheitä ja olisittepa nähneet sen 3 hypyn loppusuoran. Se oli aikas loistava:-) Olin minä ylpeä tiitterästä "neiti näppärästä".
Agilityrata:
Rataprofiili oli todella vauhdikas ja nopea. Tutustuin huolella rataan ja fiilis oli hyvä. Nucca eteni hyvällä vauhdilla ja jos kokonaisuutena suoritustamme mietitään, niin alussa kun tultiin suoralta putkelta renkaalle niin valssasin renkaan jälkeen ja näin Nupen vauhti hidastui huomattavasti ja toinen kohta missä aikaa paloi, oli kepeiltä lähdettäessä en ottanut Nuccaa haltuun vaan olipas täpärällä, että neiti ehtii suorittaa väärän esteen (ei ollut törröhuuli -ilmeestä tietoakaan). Onneksi kerrankin olin ajantasalla ja sain käännettyä Nucan sinne minne pitikin. Uskokaa tai älkää, maalissa olimme tehneet virheettömän radan ja ihanneaika alitettiin -2.44 sekuntia. Jes, jes, jes! (vaikka emme tähtääkään tänä vuonna SM-kisoihin, niin tämä oli sitten 5. nolla niitä ajatellen). Sijoituskin oli 4 / 14.
Yhteenvetona todettakoon, että olen niin ylpeä myös itsestäni, sillä tänä viikonloppuna sain tehtyä radat turhia varmistelematta ja riskejä ottaen. Vaikka saldona oli 3 hylkäystä, niin sain todistusta sille, että kun palaset loksahtaa kohdilleen (lue: ohjaaja on ajantasalla), niin tulos voi olla upea. Varsinkin lauantain hyppärillä ja sunnuntain eka radalla oli hylyistä huolimatta hyviä osioita ja ratasuunnitelmia ja -toteutuksia. Ja Nuccaa on oikeesti ihana ohjata silloin, kun se on menopäällä
Jälleen on myös kiitoksen paikka kommentaattoreille, videokuvaajille sekä Kaisalle kyydistä.
Kommentit