Illan harkoissa olikin koko porukka eli keskikokoinen villakoira Core sekä poikkeuksellisesti yhden radan meni myös "systerinsä" Tatsi, lagotto Tinka, shetlanninlammaskoira Kimi sekä australianpaimenkoirat Lissu ja Nana. Nanä oli tällä kertaa ensimmäistä kertaa minun ohjauksessani:-) Ai miksikö, no siksi...kun on kiva kokeilla maxikoiran ohjaamista. Siinä saa kyllä aivan eri näkökulmaa maxien suorituksiin. Se auttaa varmaan jonkin verran omaa opastusta maxeille. Mutta tarkoitukseni oli siis ohjata Nanaa ihan kunnolla, ei ajatuksella "kunhan kokeilen".
Ensin teimme harjoituksena kaikille kohdan 3 - 4 eli koira jätettiin istumaan hypyn 3 taakse ja ohjaajat menivat ottaman vastaan siten, että käänsivät edessään, sylissä, koirat putkelle. Tätä teimme muutaman toiston verran. Rataharjoituksessa jätimme kaikki tarkoituksella koiramme 1 hypyn taakse ja siirryimme hypyn nro 3 taakse vastaanottamaan ja kääntämään sylikäännöllä. Tässä halusin myös luoda ohjaajien uskoa siihen, että koirat pysyy lähdössä.
Rataharkkoja oli siis kaksi eli 1 - 13 ja 21 - 33.
Ensimmäisessä harjoituksessa (1 - 13) radalle tehtiin opeteltuja takaaleikkauksia kohdissa 8-9 ja 9 - 10 tai 10-11. Yhdelle koirakolle sopi parhaiten yliolanotolla kohdat 8-9 ja 9 - 10, joten hän teki ne siten. Aivan mahtavaa oli se, kuinka ne koirat joille tehtiin takaaleikkaus kepeillä, niin kestivät sen! Loistavaa! Loppurata olikin ihan selkeä ja kontaktit jokainen otti huolellisesti opettamallaan tyylillä.
Toisessa harjoituksessa (21 - 33) ei ollut suurempia ongelmia muutoiin kuin se, että jos ohjaaja meni liian lähelle muuria ennen takaaleikkauksen tekemistä, niin koirat kääntyivät vasemmalle (turha kiemura) ja saattoivat hypätä sitten muurin takaisinpäin (näin kävi mm. allekirjoittaneelle). Kun tämä kohta otettiin uudelleen siten, että ohjaajat lähettivät ajoissa koirat muurille ja tekivät takaaleikkauaksen kauempana niin koirat näkivät jo suoraan ohjaajan vartalonliikkeistä, että pitääkin kääntyä oikealle, niin koiran liike oli sujuvaa (samoin kuin ohjaajankin). Putkelle nro 30 lähetys ja valssilla tai yliolanotolla vastaanottaamaan putkesta ja lähetys kolmelle viimeiselle hypylle. Tässä piti olla huolella, että kun koiran lähetti hypylle 31, niin pienellä haltuunotolla ja kunnollisella omalla ohjauslinjalla kertoa koiralle hyppy 32. Jos näin ei tehnyt, niin koirat ohitti hypyn 32, koska hypylle 1 tulo oli aika viisto.
Tässä harjoituksessa yksi ohjaaja teki kepeillä takaaleikkauksen ja se sujui hienosti. Muut tekivät takaaleikkauksen pujottelun jälkeen.
Kaikilla koirilla oli kyllä mahtavasti virtaa. Osasyynä varmasti se, että rataprofiili oli vauhdikas ilman mitään tiukkoja haltuunottoja, joten siellä sai päästellä tekemisen riemulla. Liekö syynä myös se, että ilma oli pilvinen.
Täytyy erikseen mainita, että olin todella yllättynyt, miten Nana teki kanssani töitä radalla. Sillä onhan koiralle aina uusi asia uusi ohjaaja ja kuitenkin koira on "tuore agilitykoira". Ja ohjaajalle uusi koira on aina uusi koira:-) Mutta sille on tehty loistava perustyö opetuksessa. Päätimmekin koiran omistajan kanssa, että voin ohjata Nanaa halutessani. Ja miksi en haluaisi...Kiitos Marjo!
Ensi maanantaina ei sitten olekaan ohjattuja treenejä, sillä palaudun agilityn SM-kisareissusta. Lähden sinne kannustamaan tuttuja ja tietty tuntemattomiakin.
Kommentit