Viralliset kisat, Kokkola 17.5.2007
Kun kähdimme Kaisan kanssa kohti Kokkolaa ja virallisia agilitykisoja,
niin ilma oli sateinen ja välillä satoi rankastikin. Kyllä siinä
toivoi, että kisapaikalla ei sataisi, sillä ilmalla on kuitenkin iso
merkitys yleiseen fiilikseen. Mutta mikä ihana yllätys: Kokkolassa
paistoi aurinko siniseltä taivaalta ja koivut vihersivät. Oli oikeesti
kesän tuntua ilmassa. Fiilis oli siis hyvä:-)
Startteja meillä oli 2 ja tuomarina Minna Räsänen.
Ensimmäisellä radalla meidän
kompastuskiveksi muodostui Aa. Siis ei sen suorittaminen sinänsä, mutta
kun sen vetovoima kävi aivan liian ylivoimaiseksi Nucalle kahteen eri
kertaan eli hylkyhän siitä napsahti. Nucan työskentelyyn ko. radalla
olin kuitenkin tyytyväinen: hyviä irtaantumisia, pujoteluun vienti
hyppykuvion kautta sujui ongelmitta ja vielä siten, että en avustanut
ja aah - se ihana loppusuora joka muodostui seuraavasti putki - rengas
- pituus - hyppy ja kaikki pitkillä esteväleillä. Sinne se tyttö
päästeli maaliin, kun ohjaaja puuskutti takana. Wau!
Toisella radalla alku oli
haastava ja varsinkin pujotteluun vienti, sillä koirat näki pujottelun
kakkosvälin ja sinnehän moni ampaisikin. Minä sain tämän sujumaan
oikein, mutta ohjauksellisesti aivan tyhmästi, ihan turhaa sutturointia
(kello tikittää). Itsenäisesti pujottelun hakeminen ja meneminen mistä
tahansa kulmasta pitää saada kuntoon! Tässä kohdassa taon päätäni ja
saan uutta tsemppiä harjoitteluun. Sitten matka jatkui taas ihan hyvin,
kunnes epäonnistuin putkeen syötössä (kipeän käteni näyttö on aina
vajaa ja näin sen käden ohjauksessa tulee yleensä enemmän
ohjausvirheitä) ja Nucca lähti liikkeestäni minun mukaani ja meinasi
mennä Aalle, mutta eipäs tällä kertaa mennytkään. Kielto siis putkelta
ja aikaa palaa korjamiseen. Nooh, kun asia korjattiin, niin matka
jatkui hyvin ja minä jopa tein yliolanotonkin mennessäni. Sitten
lähdettiinkin jälleen suoralle, joka muodostui hyppy - muuri - hyppy -
hyppy - putki. Just ennen putkea olevaa hyppyä minulla loppui käskytys
kun piti vetää henkeä ja Nucan vauhti melkein pysähtyi, että mihin
tässä mennään - eikö mennäkään suoraan eteen enää. No, kun sain taas
keuhkot täyteen ilmaa, niin käskytys jatkui ja koissu jatkoi matkaa.
Putkesta takaahypylle ohjaus, joka siis tapahtui kaukaa ja
onnistuneesti, kun olin jäänyt niin paljon jälkeen. Kääntö Aalle ja
loppusuorahypyille. Eli siis jälleen putkesta maaliin oli aivan
loistava suoritus. Kaiken kaikkiaan tällä radalla oli paljon hyviä
kohtia, että siinä mielessä pitäisi olla tyytyväinen, mutta tyytyväinen
olen kyllä Nuccaan, mutta en omaan ohjaukseeni. Tulos lopulta yksi
kielto ja 6 sek yliaikaa, joka meni niihin sutturointeihin sekä kiellon
korjaamiseen.
Viikon päästä olemme vielä menossa yksiin kisoihin, sen jälkeen jäämme kisatauolle ja keskitymme täysin treenaamiseen.
Mitä tällä matkalla Nucca puuhasteli kiukkuisena yksistään ollessaan:
puri pieneksi silpuksi boxissa olleen juomakupin, repi petinalusen sekä
veti boxinpäällisen ristikoiden läpi ja niinpä päällinen on nyt roskiin
menevää silppua. Tämä kaikki siis tapahtui siinä välissä, kun odottelin
toisen kisan alkua ja olin rataantutustumisessa. Ja sitten kotimatkalla
poikkesimme Kaisan vanhempien luona kahvilla, kiitos kahvista! ja jätin
Nucan Merrin boxiin autoon odottelemaan. Kun tulimme takaisin autolle,
niin neiti oli silpunnut Merrin boxin alusen ihan pieneksi silpuksi ja
kun täyte oli sellaista pumpulipalleroa niin ei voinut pidättää naurua,
kun Nucca istua nökötti boxissa pumpulipalleroiden keskellä kuin
lumikinoksessa konsanaan. Koirasta ei näkynyt kuin pikkuisen rintaa,
kaula ja pallopää. Sanoinkin Kaisalle, että olen todella, todella
iloinen, että näitä tuhotöitä ei tapahdu kuin boxissa eikä esim.
kotona. Huh huh!
Harmittaa, kun ei tullut otettua kuvaa...
perjantai, 18. toukokuu 2007
Kommentit