Viralliset kisat, Kokkola 17.5.2007

Kun kähdimme Kaisan kanssa kohti Kokkolaa ja virallisia agilitykisoja, niin ilma oli sateinen ja välillä satoi rankastikin. Kyllä siinä toivoi, että kisapaikalla ei sataisi, sillä ilmalla on kuitenkin iso merkitys yleiseen fiilikseen. Mutta mikä ihana yllätys: Kokkolassa paistoi aurinko siniseltä taivaalta ja koivut vihersivät. Oli oikeesti kesän tuntua ilmassa. Fiilis oli siis hyvä:-)

Startteja meillä oli 2 ja tuomarina Minna Räsänen.

Ensimmäisellä radalla meidän kompastuskiveksi muodostui Aa. Siis ei sen suorittaminen sinänsä, mutta kun sen vetovoima kävi aivan liian ylivoimaiseksi Nucalle kahteen eri kertaan eli hylkyhän siitä napsahti. Nucan työskentelyyn ko. radalla olin kuitenkin tyytyväinen: hyviä irtaantumisia, pujoteluun vienti hyppykuvion kautta sujui ongelmitta ja vielä siten, että en avustanut ja aah - se ihana loppusuora joka muodostui seuraavasti putki - rengas - pituus - hyppy ja kaikki pitkillä esteväleillä. Sinne se tyttö päästeli maaliin, kun ohjaaja puuskutti takana. Wau!

Toisella radalla alku oli haastava ja varsinkin pujotteluun vienti, sillä koirat näki pujottelun kakkosvälin ja sinnehän moni ampaisikin. Minä sain tämän sujumaan oikein, mutta ohjauksellisesti aivan tyhmästi, ihan turhaa sutturointia (kello tikittää). Itsenäisesti pujottelun hakeminen ja meneminen mistä tahansa kulmasta pitää saada kuntoon! Tässä kohdassa taon päätäni ja saan uutta tsemppiä harjoitteluun. Sitten matka jatkui taas ihan hyvin, kunnes epäonnistuin putkeen syötössä (kipeän käteni näyttö on aina vajaa ja näin sen käden ohjauksessa tulee yleensä enemmän ohjausvirheitä) ja Nucca lähti liikkeestäni minun mukaani ja meinasi mennä Aalle, mutta eipäs tällä kertaa mennytkään. Kielto siis putkelta ja aikaa palaa korjamiseen. Nooh, kun asia korjattiin, niin matka jatkui hyvin ja minä jopa tein yliolanotonkin mennessäni. Sitten lähdettiinkin jälleen suoralle, joka muodostui hyppy - muuri - hyppy - hyppy - putki. Just ennen putkea olevaa hyppyä minulla loppui käskytys kun piti vetää henkeä ja Nucan vauhti melkein pysähtyi, että mihin tässä mennään - eikö mennäkään suoraan eteen enää. No, kun sain taas keuhkot täyteen ilmaa, niin käskytys jatkui ja koissu jatkoi matkaa. Putkesta takaahypylle ohjaus, joka siis tapahtui kaukaa ja onnistuneesti, kun olin jäänyt niin paljon jälkeen. Kääntö Aalle ja loppusuorahypyille. Eli siis jälleen putkesta maaliin oli aivan loistava suoritus. Kaiken kaikkiaan tällä radalla oli paljon hyviä kohtia, että siinä mielessä pitäisi olla tyytyväinen, mutta tyytyväinen olen kyllä Nuccaan, mutta en omaan ohjaukseeni. Tulos lopulta yksi kielto ja 6 sek yliaikaa, joka meni niihin sutturointeihin sekä kiellon korjaamiseen.

Viikon päästä olemme vielä menossa yksiin kisoihin, sen jälkeen jäämme kisatauolle ja keskitymme täysin treenaamiseen.

Mitä tällä matkalla Nucca puuhasteli kiukkuisena yksistään ollessaan: puri pieneksi silpuksi boxissa olleen juomakupin, repi petinalusen sekä veti boxinpäällisen ristikoiden läpi ja niinpä päällinen on nyt roskiin menevää silppua. Tämä kaikki siis tapahtui siinä välissä, kun odottelin toisen kisan alkua ja olin rataantutustumisessa. Ja sitten kotimatkalla poikkesimme Kaisan vanhempien luona kahvilla, kiitos kahvista! ja jätin Nucan Merrin boxiin autoon odottelemaan. Kun tulimme takaisin autolle, niin neiti oli silpunnut Merrin boxin alusen ihan pieneksi silpuksi ja kun täyte oli sellaista pumpulipalleroa niin ei voinut pidättää naurua, kun Nucca istua nökötti boxissa pumpulipalleroiden keskellä kuin lumikinoksessa konsanaan. Koirasta ei näkynyt kuin pikkuisen rintaa, kaula ja pallopää. Sanoinkin Kaisalle, että olen todella, todella iloinen, että näitä tuhotöitä ei tapahdu kuin boxissa eikä esim. kotona. Huh huh!

Harmittaa, kun ei tullut otettua kuvaa...