Laitan esille rataprofiilit tuomarin luvalla.
Kun lauantain A-kisan rata oli valmis, niin katselin, että haastava on. Haastavuuden mielestäni teki kontaktiesteiden alla olevat putket sekä muutamille hypyille viennit suhteessa edelliseen esteeseen.
A-kisassa minulle ja Nucalle tuli hylky heti esteellä nro 5, jonka Nucca hyppäsi ohjausvirheeni vuoksi väärinpäin. Jatkoimme matkaa, mutta sitten mentiinkin 6. hypyltä suoraan A-esteelle vaikka olisi pitänyt mennä putkeen. Otin Nucan pois Aalta ja yritin jälleen lähettää Nuccaa putkeen, mutta ei, sinne Aalle neiti kirmaisi jälleen. Kolmannella yrittämällä kohta meni oikein, mutta sen jälkeen kun piti mennä puomille, niin mentiinkin putkeen, joten päätin, että ei me täällä nyt hinkata kun en osaa viedä tätä rataa vaan tulimme putkesta suoraan kepeille ja renkaan kautta suoraan lähtöhypylle. Se oli sellainen minun sovellus tuomarin laatimasta radasta. Mutta Nucalla tuntui olevan hauskaa, eikä surkeaa ollut minullakaan yleisöstä puhumattakaan.
Mutta arvatkaapa mitä: hylkyjä tuli aivan hirveästi. Esimerkiksi maxeissa oli yli 20 osallistujaa ja vain 1 sai tuloksen!!
Sitten tulikin vuoroon B-kisa. Eipä ole ennen kohdallani käynyt niin, että seuraavssa kisassa mentäisiin sama rata uudelleen kuin edellinen oli, mutta nyt se on koettu. Aika hauskaa! Tuomari tuumasi, että ei se rata niin vaikea ollut ja niinpä sitten profiili pidettiin samana. Tällä kertaa päätin ottaa huolella hypylle nro 5 menon ja sitten hypyltä nro 6 putkeen menon. Olin putkeen viennissä varmaan aivan liian jännittynyt ja hätäinen tai jotain, mutta Nucca päätti, että ei mene sinne putkeen. Siinä se seisoa tökötti alahuuli törröllään ja oli sen näköinen, että "ootko nyt aivan varma, että tämä putki suoritetaan tässä vaiheessa?". Lopulta pörröpää suvaitsi mennä putkeen ja matka jatkui ihan sujuvasti. Puomille lähetin Nucan hyppyjen 5 ja 6 välistä ja näin sain Nucan juoksemaan suoraan puomin nousukontaktille ilman mitään ongelmia (A-radallahan Nucca juoksu putkeen, kun vein 8 hypyn oikealta puolen). Puomin Nucca suoritti itsenäisesti ja minä menin kohti hyppyä nro 10. Keinulle lähetin käskyllä vasen keinu ja olin tosi huolimaton, sillä en uskonut Nucan ampaisevan keinulle niin vauhdilla, joten keinu meni täysin lentokeinuksi. Siellä se kikkuraturkkinen lagotto lenteli ilmassa jalat osoittaen koilliseen - kaakkoon - lounaaseen ja luoteeseen ja lopulta alkoi juoksuaskeleet ilmassa. Ehdin jo miettiä radan aikana, että kun keinu ei ole Nucan vahvin este, niin kuinkahan käy, säikähtikö. Sen näkisi seuraavalla kerralla kun on keinu-este. Loppurata sujuikin ihan hyvin muutoin, mutta minulta loppui kunto esteellä 18 ja matka meni kävelyksi. Oikeesti joo, olin ihan läkähdyksissä. Tulos, 21,60, olikin sitten sen mukainen, että virheitä on tehty ja radalla on kävelty.
Sunnuntaina jatkettiin kisaamista. Herätys oli tosi aikainen, sillä kellojakin siirrettiin yöllä, joten sai nukkua tunnin vähemmän. Olin lupautunut olemaan kuuluttajana 1 -luokkien ajan, siksi menin kisapaikalle heti aamusta. Ensimmäinen sunnuntain ratamme (C-kisa) oli hyppyrata.
Rataprofiili oli vauhdikas. Kuten huomaa, niin siinä oli pitkiä suoria juoksuosuuksia. Kyllä tuntui jo rataantutustumisessa, että kuinkahan tästä selvitään tai siis kuinka minä selviän. Tutustuin rataan siten, että minun ei tarvitsisi juosta kovin paljon vaan lähettelisin Nuccaa itsenäisesti suorittamaan rataa. Esteet 11 - 13 ajattelin, että ne pitää mennä eteen -käskyllä ja siten jään itse hypyn 14 ja pussin väliin vastaanottamaan Nuccaa. Säästäisin omaa liikumistani. Tarkkana tulisi olla siinä, että Nucca ei hyppää hyppyä 6 kääntyessään hypyltä 13. Uskomatonta oli se, että Nucca todellakin irtaantui suunnitelmani mukaan! Oli aika mahtava tunne! Sitten hypyltä 14 huutelin putkeen eteen eteen ja putken jälkeen oli suoraan hyppy, mutta siinä Nucalla loppui usko, kun jäin niin jälkeen, että hypätäänkö edessä oleva hyppy todellakin (ja esteitä oli joka suunnalla mitä olisi voinut valita). Niin siinä kävi, että 4 viimeistä estettä meni huomattavasti hitaammalla draivilla kuin siihen asti mennyt rata ja näin tällä pätkällä suorituksemme meni yliajalle 4,38 sekuntia, mutta rata oli itsessään virheetön. Hip hurraa!! Upea Nucca-nuupetus! Sijoituksemme oli 4. (osallistujia taisi olla 11).
Viikonlopun 4. eli D-kisa oli jälleen agiltyrata.
Alussa menin puomin ja putken väliin vastaanottamaan Nuccaa ja Nucca suoritti itsenäisesti puomin ja upeasti myös alasmenokontaktin ja juoksin itse suoraan hypyn nro 4 taakse vastaanottamaan. Rata sujui mielestäni hyvin. Pujottelusta sain Nucan hyvin putkeen vaikka puomi olikin niin lähellä. Sitten siirryin suoraan hypyn nro 8 taakse jälleen vastaanottamaan Nuccaa ja tein siinä valssin. Sitten tulikin hahmotusvirhe eli en arvannutkaan, että hyppy nro 9 oli niin lähellä ja kuitenkin sivussa, että näyttö jäi vajaaksi ja vedin Nucan hypyn ohi. Ja minähän olen todella hidas korjaamaan virheitä radalla. Korjauksen jälkeen rata jatkui loppuun asti ilman virheitä, mutta yliaikaa meni kuitenkin 8,01 sekuntia ja lopputulos virheen kera 13,01. Radalla oli muuten esteen nro 12 jälkeen keinu ja se meni loistavasti eli mitään kammoja ei jäänyt lauantain liitolagottona olosta.
Loppuyhteenvetona sanottakoon, että kun ottaa huomioon, että emme ole olleet treenailemassa 3,5 vikkoon, niin hienosti meni. 4 kisaa ja vain 1 hylky. Paras rata minun mielesäni kuitenkin oli C-kisan suoritus, siinä kun uskalsin kokeilla treenattuja asioita. Lisäksi 3 kisassa Nucca pysyi lähdössä, yhdessä "varasti" hieman. Lisäksi yhdellä radalla jätin Nucan suorittamaan itsenäisesti myös A-estettä ja tämä onnistui vaikka en ole tätä vielä pitkään harjoitellut. Juu, tyytyväinen olen. Ei voi muuta sanoa. Mutta paljon on työsarkaa edessä!!
Kiitti Annelille ja Tiinalle kyydeistä ja Helille videoinneista.
Kommentit