Jihuuuu - Mari oli laatinut tosi mukavan, haastavan ja valssien (minä ohjasin valssien avulla) tai persjättöjen kautta ohjattavan hyppyradan. Alku oli jo sellainen, missä minun piti jättää Nucca lähtöön ja mennä loivassa kaarroksessa radan "sisälle" ja sieltä ohjata Nuccaa tekemään hyppyjä. Onnistuihan se, kun otin valeaskelluksen mentävää hyppyä kohti. Sitten matka jatkui S-muodostelmassa olevien hyppyjen kautta, missä tosiaan piti tehdä Nucan kaarroksista mahdollisimman pienet valssien avulla. Uskomattoman hyvin neiti kyllä toimi - tai siis minä taisin toimia kerrankin suht oikea-aikaisesti, niin silloinhan Nuccakin toimii. Jätin koissun tekemään välillä itsenäisesti hommeleita ja itse pingoin kohti seuraavia esteitä ja kyllä oli aikamoinen fiilis, kun tämä toimi.
Ja radalla oli kohta, missä jouduin vetämään Nucan mutkaputkeen kauimmaisesta päästä ja hurraaa - tämäkin onnistui ilman ohjaajan "sutturointia"
.Kokonaisuudessaan tuli huomattua tällä radalla käytännössä, että kun oma liike jatkuu edes jonkinmoisena, niin ei tule niitä tökkökohtia. Hitsi, tämmöistä kun saisi taottua omaan selkärankaan, jotta se alkaisi tulemaan ihan luontevasti.
Kerrottakoon, että meillä rata sujui mielestäni vauhdikkaasti (loppusuora olisi saanut olla hieman irtoavampi) ja virheettömästi heti eka kerralla ja otimme saman toistamiseen ja sekin onnistui. Eli ei ollut mikään onnenkantamoinen
.Minulle ja Nucalle nämä vääntö- ja kääntöradat ovat haasteellisia, koska niillä minä olen hidas ja Nuccakin hyytyy - siispä treeniä treeniä treeniä...
Kommentit