Nyt on jälleen vietetty viikonloppu rakkaan harrastuksen parissa eli lauantaina kisasimme Kajaanissa Katarina Virkkalan tuomaroimilla radoilla. Ensimmäinen rata meni kyllä hienosti: Nucca kulki kuin unelma, luki rataa hyvin ja eteni. Menossa oli sitä rentoutta, mitä on parhaimmillaan ollut harkoissa. Kolmanneksi viimeinen este oli putki ja sille vienti työntämällä ja siinäpä meillä tulikin tökkö ja kielto. Tulos radalta siis tuo vitonen. Toinen rata lähti hyvin, mutta sitten jouduin pelastamaan täpärän tilanteen tiukalla käskytyksellä ja en tiedä ottiko Nucca nokkiinsa tuosta (epäilempä). Sitten meno muuttuikin tökkimiseksi...päästin lopulta Nucan tarkoituksella väärälle esteelle, kun näin, että sitä kautta saisin menoomme tekemisen meininkiä. Eli siis otimme hylyn. Kolmas rata oli fiasko: tökköä, tökköä, tökköä ja kieltoja PUTKILTA. en käsitä, vaikka vienti olisi putkelle ollut miten päin tahansa, niin neiti päätti lyödä jarrut päälle just putken suulla. Näin tapahtui kaikilla kolmella putkella!! Hylky siis saaliina. Mutta joka tapauksessa pääsimme eka radalla näyttämään, että silloin kun homma toimii, niin se myös toimii:-)

Reissun teimme Kaisan ja Merrin kanssa ja kotona olimme klo 23 jälkeen. Siinä sitten iltapuhteet ja nukkumaan, sillä aamulla olisi jälleen lähtö kisoihin...

Sunnuntaina kisat olikin 15 km päässä maneesissa. Tuomarina Minna Jokisaari. Radat oli tosi haastavia. Hylkyjä tuli aivan mahdottomasti. Meidän tulossaldo ei ollut kehuttava, ei todellakaan. Ensimmäisellä radalla Nucalla meni pujottelu sekaisin (se on harvinaista) ja videolta katsottaessa minä seison ja pohdin, että mihinkähän väliin koira tulisi laittaa, jotta pujottelun korjaus menisi oikein. Hoh hoijaa! Sitten tuli vielä 2 kieltoa radalla eli ratavirheitä 15 ja yliaikaa 12 sekuntia. Toiselle radalle en saanut itselleni jotenkin oikeaa asennetta, mutta Nucca lähti suorittamaan rataa hienosti ja selvitimme vaikeat kohdat kunnes PITKÄLLÄ suoralla  jäin niin paljon jälkeen, että meidän yhteistyölanka katkesi ja meno muuttui tökkimiseksi. Tulos lopulta 2 kieltoa ja yliaikaa 10 sek.

Onneksi nämä sunnuntain radat on videolla. Kotona kellotin virheisiin kuluneet ajat ja yllätyin totaalisesti: olisimme päässeet molemmilla radoilla just ihanneaikoihin ilman pujottelunkorjaus -pohdintoja ja kieltovirheitä:-) Yes, eihän tämä toivotonta olekaan. Mutta sitä se on, että meille ei kestäisi tulla ylimääräisiä pyörähdyksiä radalla. Jos etenemme suoraviivaisesti omaa tahtiamme niin ainakin lähellä ihanneaikaa olemme. Odottakaas vaan, kunhan tämän asian saamme kuntoon (ja sen, että kun tulee tökkökohta, niin osaan lähteä sujuvasti ohjaamaan uudelleen).

Yhteenvetona sanottakoon, että viikonloppuna teimme siis 5 rataa ja YKSI oli sellainen, millaiseksi meidän yhteistyömme haluan muodostuvan. Kyllä se sieltä joku päivä. Mutta sen voisin kyllä tämän päivän perusteella sanoa, että maneesikisat ei ole minua varten, pohjan takia. Minä hissuttelen ja varon pohjaa aivan liiaksi ja näin saan Nucankin liikkumisen epävarmaksi.