Eilen illalla Kaisan ja Merrin kanssa auton nokka kohti pohjoista ja Torniota. Siellä oli agilitykisat, joiden tuomarina toimi Jarmo Jämsä. Koko päivän oli ollut todella tukalaa ja vaikka rataantutustumisemme oli vasta klo 20.40, niin se tukaluus vaan jatkui. 3 -luokan rata oli väljä, PITKILLÄ esteväleillä, muutamaa poikkeuskohtaa lukuunottamatta. Vaikeusasteet oli hyppykulmissa ja pujottelun jälkeisellä hypyllä (lähellä hyppy, mihin ei pitänyt mennä) sekä viimeisellä hypyllä, jonne mentiin vauhdikkaasti 3-sarjaesteen ja renkaan kautta (renkaalta koiralle näkyi suoraan putken suu, joka oli hetki sitten suoritettu) ja nyt piti kääntyä viistosti vasemmalle viimeiselle hypylle.

Olin varautunut siihen, että meidän ongelma tulee olemaan pitkät estevälit sekä pujottelun jälkeinen hyppy: en saisi Nuccaa kääntymään 180 astetta hypylle vaan neiti bongaisi sen väärän hypyn. OLIN VÄÄRÄSSÄ:-) Nucca toimi upeasti heti alusta lähtien. Kulki minusta etäällä, kuunteli todella hyvin ja meni minne käskytin! Eli siis minä taisin olla ajantasalla kerrankin.

Saavuimme maaliin puhtaalla ratasuorituksella ja tuloksemme oli 0,60. Jos alkaa halkomaan hiuksia tuon pienoisen yliajan suhteen, niin se tuli siitä, kun Nucca joutui odottelemaan minua A-esteellä sekä loppusuoralla renkaan jälkeen jäi odottelemaan, että saako mennä sinne putkeen vai mihin tässä oikeen ollaan menossa. Olin niin jäljessä, että en uskaltanut käskyttää yhtään mitään, jotta Nucca ei menisi sille putkelle. Minun onnekseni siis neiti pörröpää-läppäkorva jäikin odottelemaan ja sain ohjattua hänet viimeiselle aidalle. Huh huh:-)

Että sellainen reissu oli se. Kotona klo 24 ja Nucalle ruoka ja itse suihkun kautta peiton alle. Uni ei kyllä meinannut tulla, kun piti vielä kelata moneen kertaan illan suoritus...

Nyt sitten jäänkin odottelemaan, että Nucalla alkaisi juoksu. Ehtisi olla ennen Hollannin reissuamme!