Agilitykisaviikonloppu takana. Kisat pidettiin Kemissä, Junkohallissa. Junkohallin pohja on aivan ihanteellinen agilitylle (ja etenkin minulle) ja siellä on tilaa! Näillä pakkaslukemillakin tarkeni hyvin, kun vaan laittaa koiralle ja itselleen tarpeeksi vällyjä ylle ja alle. Lämpötila hallissa on kuulemma semmoiset +5 astetta.

Kisastartteja oli 3 molempina päivinä ja tuomareina Marja Lahikainen ja Anders Virtanen. Molempien 3 -luokan radat olivat haasteellisia, mutta ei kuitenkaan mitään "pakkovääntämistä ja -kääntämistä".

Ensimmäisellä, Ander Virtasen radalla teimme jo toisen esteen jälkeen hylyn, sillä minun näyttöni jäi vajaaksi esteelle 3 ja Nucca juoksi suoraan esteelle 4. Jatkoin matkaa kuitenkin niin kuin rata olisi just noin mennytkin. Aivan mahtaa menoa oli kyllä Nucalla. Sujuvaa. Hyvä aloitus vaikkakin hylyllä.

Toinen rata, Marja Lahikainen tuomarina, lähti jälleen vaihdikkaasti liikkeelle ja 5 este oli putki, jonne Nucca lähti vauhdikkaasti kunnes just putken suulla laittoi jarrut päälle ja jäi seistä tököttämään paikalleen:-) Siitähän kielto rapsahti. Sitten matka jatkui jälleen hyvin, kunnes tuli keinu: Nucca nousi keinulle ja liikuin itse liian lujaa keinun ohi, jolloin Nucca tuli keinulta alas. Näin jouduimme ottamaan keinun kokonaan uudelleen. Hieman näytti neitoa jännittävän missä kohtaa keinu alkaa laskeutumaan. Nooh, loppurata meni jälleen ihan hyvin. Tuloksena oli siis nuo 2 kieltovirhettä ja niihin tuhraantunut aikavirhe.

Kolmas rata oli Anders Virtasen rata. En ymmärrä, kun en jotenkin saanut ohjaussuunnitelmaa tälle hyppyradalle kunnolliseksi, joten sitten kun suoritimme rataa, niin olin aika varovainen, epävarma omassa käskytyksessä sekä liikkumisessa. Liikaa varmistelua todennäköisesti ja se johti myös Nucan epävarmuuteen. Hylkyhän tältä radalta siten rapsahti. Siihen mennessä ei kuitenkaan virheitä ollut tullut. Minulla ei ole kyllä oikein mielikuvaa, millainen tämän radan profiili oli:-)

Siinä oli siis lauantaipäivän saldo: 2 hylkyä ja yksi tulos.

Sunnuntain ensimmäisen radan tuomaroi Marja Lahikainen. Rataprofiili oli tosi kiva. Päätin suorittaa tänään radat kunnon tsempillä ja ilman suurempia varmisteluja. Nucan suoritus lähti vauhdilla ja A-esteeltä tuli kontaktivirhe (en näyttänyt pintaa tarpeeksi alas) ja sitten tuli myöhemmin kohta, missä putki oli U-muodossa puomin alla. Nucca ei jotenkin hahmottanut putken suuta van juoksi putken ohi ja kiersi koko putken ulkokautta. Tämän korjaamiseen menikin aikaa. Tulos olikin radalta 10 ja VAIN 3 sek yliaikaa. Olin hämmästynyt, vauhti oli hyvä. Pitää vielä kertoa, että tällä radalla jätin Nucan itse suorittamaan puomin alastulokontaktin ja juoksin itse oikealla puolen olevan pussin päähän (Nucan piti siis tulla pussiin puomin jälkeen) ja wau, kontakti oli hyvä ja neiti tuli pussiin vauhdilla. Tässä säästimme aikaa huimasti.

Toinen rata oli Andersin tuomaroima. Hitsi, teimme ihan hyvää yhteistyötä. Sitten tuli suora putki, mihin Nucca lähti ja meni ihan hyvin. Juoksin putken toiseen päähän ja ehdin hieman ihmetellä, että miten se koiruus ei jo sieltä putkesta tule, kunnes huomasin, että se tulikin minun viereeni eli oli palannut putkelta pois! Niin me sitten kipitimme takaisin putken suulle ja este uusiksi. Sitten loppu sujuikin hyvin. Tuloksena vitonen ja tuon kiellon korjaamiseen tuhrautunut aika. Mutta siltikin teimme parina töitä!

Viikonlopun viimeinen (hyppyrata) oli Marjan tuomaroima. Rataprofiili oli tosi kiva ja ajattelinkin, että jos Nucca irtaantuu putkille, niin voitan hyvin aikaa ja pääsen siirtymään aina seuraaville esteille. Jihuu - käskytykseni oli ilmeisesti oikea-aikaista ja selkeää: Nucca viipotti esteeltä toiselle ja irtaantui putkille, joten ohjaussuunnitelmani toimivat: teimme 0 -radan ja alle ihanneajan:-)

Viikonlopusta jäi tosi hyvä fiilis: Kun minä olen käskytyksessäni topakka ja oikea-aikainen, niin silloin Nucan eteneminen radalla on sujuvaa! Videolta olen analysoinut ratojamme ja sen panin merkille, että välillä pysähtelen radoilla ihan turhaa, pitäisi opetella liikkumaan ainakin vähän:-)

Mutta kerrottakoon: minulla on upea koira, joka korjaa ohjaajan mokia välillä tosi hienosti!

Kiitos Hennalle ja Tiinalle, kun otitte meidät kyytiin ja näin pääsimme kisoihin. Kyllä se on välillä tämä autottoman aktiivisen koiraharrastajan elämä hankalaa, mutta onneksi on ihania ystäviä!!