Lähdimme sukulaisten kanssa viettämään Pääsiäistä Rovaniemelle. Tietenkin tällä reissulla oli myös tarkoitus eli osallistumiseni agilitykisoihin. Osallistuin Nucan kanssa 4 starttiin, joiden tuomarina toimi Eija Berglund.

Lauantaina lähdimme liikenteeseen klo 9 ja kävimme ennen hallille menoa viemässä Rova-Motellista varaamaamme mökkiin ylimääräiset tavarat. Sieltä sitten hallille. Ounashallissa on hyvät olosuhteet kisoille ja pohja on hyvä.

Käydäänpäs hieman läpi kisasuorituksiamme:

A-kisa: Rataprofiili oli tosi mukava. Mutta Nucallapa ei ollutkaan vauhtia eikä neiti irtaantunut minusta vaikka radalla olisin Nucalle tyypillistä irtaantumista voinut hyödyntää hyvin. Toinen ongelma tuli putkesta: neiti laittoi jälleen alahuulen törrölleen ja teki täydellisen kiellon! Grrrr... Lopulta ohjasin Nucan suoraan väärälle esteelle, joten hylkyhän siitä tuli. Kokonaisuudessaan ratatyöskentelymme oli väkinäistä.

B-kisa: Rata oli aika tiukkaa hallintaa vaativa. Sain kuin sainkin väännettyä radan Nucan kanssa yhdellä kiellolla (joka tuli jälleen putkesta), mutta kun ei jälleen ollut irtaantumista, niin yliaikaa kertyi 7 sek, blaah! Mutta jos jotain hyvää: alussa kokeilin yhtä harjoittelemaani lähtöä ja se onnistui.

Suoritusten jälkeen lähdimme mökille. Otimme porukalla rennosti, saunoimme ja söimme ja seurustelimme. Oli kivaa. Yö nukuttiin ihan hyvin. Sunnuntaina meillä ei ollut aamusta kiire kisapaikalle vaan lähdimme hallille vasta puolen päivän jälkeen. Toivon hartaasti, että tänään Nucalla olisi aivan toinen tekemisen meininki.

C-kisa: Jälleen oli haastava ratapriofiili. profiili oli just sellainen, missä olisin voinut lähetellä Nuccaa esteille, mutta kun ei neiti taaskaan irronnut, niin minkäs teet. Meno oli hidasta ja ilman kunnollista draivia. Suoritimme radan kyllä puhtaasti, mutta yliaikaa tuli 11 sek (voi itkut).

D-kisa: Tiukkaa vääntöä ja kulmia. Nyt käskytin tiukasti ja hups, neitihän päättikin irtaantua. Niin siinä sitten lopulta kävi, että irtaantuminen lähti kauempana olevaan putkeen. Minä olin onnessani, sillä koirani irtaantui, jeee!  Sillä ei olut mitään väliä vaikka tulos olikin hylky!

Kaiken kaikkiaan olin siis suoritustemme jälkeen tosi yllättynyt, hämmentynyt, huolestunut siitä, että Nucalla ei ollut sitä vauhtia mihin se pystyy. Mietin mikä voi olla syynä. Yksi syy voi olla se, että neiti on valeraskaana, toinen syy voi olla omassa löysemmässä käskytyksessäni, kolmas syy voi olla suoraan sanottuna se, että Nucca pisti minua ihan 1-0. Videolta kun katsoo niitä putkiin tökkäämisiä, niin neiti on alahuuli törröllään ja häntä heiluu ylhäällä (eli kyse ei ole epävarmuudesta, päin vastoin -> lällättämisestä).

Kotimatkalla ajoimme Ranuan kautta ja kävimme siellä syömässä. Kotona olimme klo 21 jälkeen. Kyllä oli rankkaa, mutta mukavaa!

Nyt täytyy alkaa pohtimaan millaisia jatkosuunnitelmia tehdään. Viikon päästä on vielä kisat, mihin olemme ilmoittautuneet. Treeniä joka tapauksessa pitää saada alle, sillä treenit ovat olleet vähissä sen juoksutauon vuoksi.